Ei joulumusiikkia kaupungilla, ei raportteja (paitsi Tanskassa: kuolemaan liittyviä rituaaleja käsittelevässä näyttelyssä etnografisessa museossa on joululauluja kuultu).
Jumpassa oli tänäänkin hyvin jouluanimaatiokuvitteluun sopivaa mood-musiikkia.
Televisio-opas osasi kertoa, että perjantaina alkavat Vain elämää:n joulujaksot.
Vaikka en vieläkään omin korvin ole mitään kuullut, olen saanut raportin Starbucks-kahvilasta Poznanista, Puolasta. Siellä soi tänään Jingle bells. (Kiitos Minna!)
Joogassa yritin kuvitella, että taustalla soiva syntetisaattorimattomusiikki (joka kuulosti etäisesti staattiselta Enyalta tai siltä, että joku resitoi esperantoksi puhelinluetteloa) olisi näyttänyt minulle kuvia Lumiukko-animaatiosta kuulaine maisemineen. Onnistuin jotenkin.
Kuntosalin puolella taas soi edelleen Radio Aalto, Bruno Mars, Lady Gaga ja Roxette. Ei joulualbumitavaraa.
Ärrällä ei soinut mikään.
Paitsi Puolassa, näyttää että joulumusiikin soitto kaupallisissa tiloissa on alkanut myös Isossa Britanniassa: The Guardian-lehdessä on ollut jo kaksi juttua joululauluista, tässä toinen:
Ei joulumusiikkia kaupungilla, ei raportteja muilta.
Televisiossa Romesh Ranganathanin epämukavuusmatkojen kohtauksessa taustalla soi “Joy to the world”. Aamulehti uutisoi joulukirkkokähinöistä, otsikkoon nostettu “Enkeli taivaan”. Näitä en laske bingoon, kunhan mainitsen muun raportoinnin uupuessa.
Jouluradio suoralähettää Reino Nordinin haastattelun samasta aiheesta, luulisin.
Kuntosalilla radiokanava on edelleen sama kuin ennenkin (Radio Aalto), tänään kuulin mm. tämän kappaleen:
Soittotunnille valmistautuessani soitin melodian, joka tunnetaan ensimmäisestä värssystään, “Chestnuts roasting on an open fire”. Mutta sitä ei lasketa bingoon.
Orkesterissa soitimme Gershwinin Porgy and Bess -sarjaa, jossa ui mukana “Summertime”. Tarkistin kotona, että Jouluradio varmasti kuuluu vastaanottimessa. Sieltä kuului Laura Voutilainen.
Muusa-ravintolassa sitten taas soi listalta Thriller:
Tässä vielä päivään sopien runo Antti Holman kokoelmasta Kauheimmat joululaulut, joka oli alessa Suomalaisessa kirjakaupassa (4,95 eur, ei joulumusiikkia siellä tänäänkään).
Ei joulumusiikkia vielä missään. Ollaan sesongin ulkopuolella, Pyhäinpäivän aatto kun on.
Kävin kahdessa liikkeessä, joissa molemmissa on kokonaisräätälöidyt taustamusiikkinsa omine mainoksineen. Suomalaisessa kirjakaupassa soi lempää, Stockmannilla rytmikkäämpää.
Yritin bussissa kuunnella vieressä istuvan kuulokkeista vuotavaa musiikkia, mutta ei sekään tainnut jouluista olla. Kuulosti tempoltaan ja keinunnaltaan soulilta.
***
Päivitys!
Jyväskylästä raportoidaan toisin. Yhteisessä tilassa jo tapaillaan, ruokalan pianolla.
Joulu sotasairaalassa. Potilas radion ääressä. Kuvaaja: Väinö Kannisto, 1941 Helsingin kaupunginmuseo
Innostuin aikoinaan Kari Korolaisen (2012) väitöstutkimuksesta, jossa tarkasteltiin koristelua folkloristiikan näkökulmasta. Keskustelut seminaarissa herättivät ajatuksia koristelun käytännöistä. Että milloin ne jouluvalot voi jo laittaa ikkunaan ja koska ne pitää ottaa pois. Onko kummaa pitää pääsiäispupua telkkaripöydällä koko vuoden? Miten koristelun rituaalit muotoutuvat?
Itseäni kiinnostavat erilaiset äänimaisemaan liittyvät sesongit, kutsun niitä kalendaarisiksi äänimaisemiksi. Nykyinen akatemiahankkeemme (Kuuntelun kulttuurit, medioidut äänet ja rakennetut tilat, ACMESOCS) on kiinnostunut kaupungeissa soivasta taustamusiikista. Mikäpä olisi kalendaarisempaa kuin joulumusiikki kauppakeskuksessa?
Joululaulujen käyttö taustamusiikkina on selkeän kalendaarista: sesongin käytännöksi on näemmä viime vuosina muotoutunut ”ei ennen Pyhäinpäivää tai Black Fridayta” ja ”hiipuu siinä välipäivinä”.
Koska sesonki nyt auttamatta alkaa lähipäivinä, ajatuksenani on pitää joukkoistettua joululaulubingoa, eräänlaista musiikillista joulumusiikkikalenteria. Mikä oikeasti soi ja missä?
Tapani toimia:
Bongaan joka päivä välipäiviin asti vähintään yhden joululaulun kaupungilta.
“Shazammaan” sen (eli käytän äänitteentunnistussovellusta jos mahdollista eli jos kyse on äänitteestä ) ja kirjaan ylös kuuntelupaikan.
Postaan tiedot tänne blogiini päivittäin.
Jos haluat osallistua bingoon ja auttaa minua, tee näin kun törmäät joululauluun:
Tunnista kappale (käytä apuna Shazam tai SoundHound -sovellusta jos mahdollista) ja kirjaa ylös kuuntelupaikka.
Kuvakaappaus äänitteentunnistussovelluksen paljastamista albumitiedoista olisi plussaa! Tässä kuvaesimerkki Shazamistä kaapattuna:
Lisään sitten lähettämäsi tiedot kalenteriin (nimimerkillä halutessasi) ja päivän postaukseen tänne sivuille merikyto.net.
Olen asettanut tavoitteeksi bongata mahdollisimman monta eri kappaletta (saa nähdä miten tämä toteutuu ja ovatko soittolistakeijut suotuisia). Referenssinä pidän kahta nuottijulkaisukokonaisuutta, ”Kultaista joululaulukirjaa” (suomalaista joulumusiikkimakua ja -perinnettä) sekä ”Popular Christmas sheet music 1980–2017” ja ”100 most beautiful Christmas songs: easy piano” (yhdysvaltalaista joulumusiikkimakua ja -perinnettä). Näissä julkaisuissa olevista kappaleista minulla on mittava 400:n kappaleen excel-tiedosto, johon kirjaan löydökset ja raportoin sitten kumpi lista on johdolla.
Joulumusiikkia on tutkittu toki aikaisemmin (mm. Jarman-Ivens 2008), mutta ei vielä paljoakaan osana musiikkikulttuuria Suomessa, eikä varsinkaan kaupunkitilan näkökulmasta. Pyrin nyt korjaamaan tilannetta, jos tämä joukkoistettu bingo jotenkin onnistuu.
Viitteet
Jarman-Ivens, Freya 2008. The musical underbelly of Christmas. In Christmas, Ideology, and Popular Culture, ed. Sheila Whiteley. Edinburgh: Edinburgh University Press.
The 13th Evening of Sounds went out of Pasila studios and to the wild – Turku! A three hour live ”listening walk” was broadcasted in Radio Suomi on Thursday, August 15th. Together with artists Simo and Tuike Alitalo, researcher Heikki Uimonen and show host Jukka Mikkola, and with the technical help of sound designers Mikko Kuokka and Antti Pohjola and producer Pertti Ylikojola back at the OB van, we walked some 7 kilometers listening to the very lively Night of the Arts (“Taiteiden yö”), celebrating it’s 30th year.
You can listen to the program here: https://areena.yle.fi/1-50211380. During the first hour we climb to the Vartiovuori hill, the second we spend around the old city centre, around Tuomiokirkko, and the third hour we went up and down the Aura river with a boat (with an electric engine, and with captain Nigel Helyer). A wonderful moment personally, just at the end of the second hour, is listening to the old door of the Turku Main Library. Some creaking hinges from 2005 and 2019. (There wasn’t time to play the recording from 2010, you can listen to it here: http://kartta.aanimaisemat.fi/sound/115)
I’ve written a chapter about the program to Music radio: building communities, mediating genres (eds. M. Michelsen, M. Krogh, S. Kaargaard Nielsen and I. Have. London: Bloomsbury, 2018) with the title “Mediated Soundscapes: Representations of the National in the Soundscape Call-in Programme Äänien ilta.” If you’d wish to read it but don’t have access to the book, drop me a line.
Here’s an excerpt from the beginning:
“During the last five years, the Finnish Broadcasting Company YLE has been broadcasting a call-in programme on environmental sounds [–]. The three-hour live program called Äänien ilta (‘evening of sounds’) is [usually] aired on a Sunday evening slot and with approximately 220 000 listeners per show it is considered a popular event with listeners and critics alike. The programme consists of callers’ narratives on their personal and sometimes intimate experiences and memories on both current and past sonic phenomena. The callers request recorded sounds they would like to hear in the programme. Some requests are selected and fulfilled with the help of the YLE sound archives and present-day soundscape recordings produced by soundscape archiving projects outside YLE. The host of the show, Jukka Mikkola, discusses the sound requests and stories connected to them together with the callers and studio guests representing soundscape research, sound art and sound design.
Äänien ilta falls somewhere between the more conventional radio programmes such as music call-in shows, citizen’s forums and studio conversation programmes. The radical idea of dedicating three live hours for environmental sound recordings, call-ins and brief commentaries is exceptional. The sound recordings listened to are often quite long samples without a dramatic structure, not only sound effects to feed brief sonic curiosity. The audience is offered a position to listen to the sounds together with the host and studio guests attentively, possibly unlike in everyday situations and thus attach personal and communal meanings to them via a public broadcast.”
Tunnarityttöjen toinen kesäkiertue Kaustisella lähestyy. Rintamäkeläiset kohtaa MacGyverin ja Matula Dallasin Jr:n, kun Tunnaritytöt kutsuvat muistelemaan television legendaarisimpia tunnussävelmiä, joita voi pitää nykyajan elävänä kulttuuriperintönä. Tampereelta, YLE TV2:n kotikaupungista kotoisin oleva trio tarjoaa kahden melodikan ja yhden viulun vinkeällä yhdistelmällä musiikillisia yllätyksiä ja rakkaita muistoja yhtä aikaa, ja jännittävät sovitukset saavat sinut hetkeksi miettimään. Onko se Bercerac? Vai kuitenkin Taivaan tulet? Tule ja hämmästy!
Kaustisen Teboil ti 9.7. Klo 12:00
Krenikka ke 10.7. Klo 17:00
Setori to 11.7. Klo 20:30
Yleisön pyynnöstä ohjelmistoon on sovitettu lisää lastenohjelmien tunnussävelmiä ja Lottoa kuullaan edelleen. Yhtyeessä soittaa Jenni Hokka, Johanna Hokka ja Meri Kytö.
Tom Williams, Meri Kytö and Miriam de Rosa, and a gorgeous fresco.
The roundtable – Aural Visions: Artistic Spaces, Making Places – was curated and chaired by Miriam De Rosa and tackled topics such as sound art and placemaking, mapping and navigating space through sound/aural artistic practice, audiovisual media and acousmatic music, interactive screen and sound media. Taking part in the roundtable together with me were Tom Williams, Elena Biserna and Yiorgis Sakellariou.
